Hiking Photo Diary - Ticino

Kafi Duzis

Sunnuntaisin Sveitsissä on lähes kaikki kiinni, joten tekemisen keksiminen ei aina ole helppoa. Tämän suhteen voin taas kerran kiittää onneani siitä, että Emma on täällä näyttämässä minulle eri vaihtoehtoja. 

Emma kertoi minulle paikasta, nimeltään Kafi Dutzis. Tämä on vähän Suomen ravintolapäivän tyyppinen tapahtuma, mutta tapahtuu vain yhdellä piha-alueella ja neljä kertaa kesässä. Luvassa oli siis halpaa ruokaa ja livemusiikkia. 

 

Suunnitelmamme melkein peruuntuivat, sillä sunnuntaina täällä oli järkyttävä ukkosmyrsky. Onneksi sade kuitenkin hellitti ja pääsimme lähtemään. Paikan päälle tultuani olin vähän epäröivä, sillä en ole koskaan ennen ollut niin hipster paikassa. Heti tuli ylipukeutunut olo, vaikkei päällä mitään ihmeellisen hienoa ollutkaan. Päätimme kuitenkin jäädä, kun olimme kerta sinne asti tulleetkin. Paikka oli suloisen sekava, vähän Frau Gerolds Gartenin tyylinen, mutta vähemmän suunniteltu. Tilasimme hampurilaiset ja heti kun maistoin sitä, olin niin onnellinen, että jäimme. Oli nimittäin paras hampurilainen mitä olen syönyt pitkään aikaan! Jälkiruoaksi tilasimme vielä vohvelit. Ajoittaista sadetta lukuun ottamatta kokemus oli ihana, eikä se sadekaan loppupeleissä paljon haitannut. 

Eilen Zürichissä järjestettiin yksi Euroopan suurimmista opiskelijajuhlista. Ennen juhlia menin kaverini Ruifengin luo grillijuhliin. Ruifeng valmisti itse kaikki ruoat n. 25:lle ihmiselle, uskomatonta. Grillijuhlat olivat rennot ja hauskat, itse en ollut juhlatuulella, joten lähdin kotiin kun osat lähtivät jatkoille. Oli kuitenkin hauska ilta ja kuulin, että jatkot olivat liian täynnä joten en onneksi missannut paljoa. Valitettavasti en saanut mitään hyviä kuvia grillailusta pimeyden takia.

Keskiviikko

Viime keskiviikkona oli kiireinen päivä. Koulun jälkeen käväisin pikaisesti kotona, jonka jälkeen menin syömään Santa Luciaan Emman ja Gunillan (perhetuttu) kanssa. Siitä asti kun olen ollut pieni, olen aina tilannut al Tonno pizzan Santa Luciasta ja olen edelleenkin sitä mieltä, että se on paras pizza koko maailmassa, mutta tällä kertaa päätin maistaa jotain muuta. Tilasinkin sienirisoton ja sekin oli kieltämättä hyvää, vaikka ei vetänyt vertoja sille minkä söin syntymäpäivänäni. Kyllä Santa Lucia vaan edelleen pitää paikkaansa lempi ravintoloideni listalla.

Ruokailun jälkeen päätimme Emman kanssa mennä lasillisille ja aloitin oluen juonnin opettelun. Pakko sanoa, että en sitä ihan heti kyllä oppinut, mutta baari missä olimme, oli ihanan tunnelmallinen ja saimme jopa kuulla livemusiikkia.

Lasillisen jälkeen oli minun taas aika vaihtaa paikkaa, nimittäin international pubiin. Joka keskiviikko ESN järjestää vaihtareille international pubin. Baaria vaihdetaan joka viikko ja paikasta informoidaan aina sähköpostitse ennen tapahtumaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitkään juhlat, vaan istuskelua ja muihin ihmisiin tutustumista. Ja hyvä niin! Uskon, että näin tutustuu muihin paljon helpommin. Itse olen ainakin pitänyt hirveästi niistä kahdesta international pubista missä olen tähän mennessä ollut. Nyt vaan iltaa odottelemaan!!

Syntymäpäivä

Heipparallaa! Ihan nopea postaus synttäreistäni, jotka olivat siis eilen. 

Koulupäiväni oli erittäin lyhyt ja lähdin sieltä suoraan kotiin, enkä oikeastaan tehnyt mitään. Koti-ikävä iski aika lujaa, sillä olen tottunut viettämään syntymäpäiväni läheisteni kanssa ja täällä ei ihan vielä tunne ihmisiä niin hyvin, että intiimin synttärijuhlien järjestäminen tuntuisi järkevältä, joten syntymäpäivä tuntui vähän yksinäiseltä (minulla ei olisi edes mahdollisuuksia järjestää isoja juhlia). Taas vaihteeksi voin kiittää siskoani siitä, että päivä parani kertaheitolla. 

Näin Emmaa noin kuuden aikaan ja hän vei minut syntymäpäiväni kunniaksi syömään italialaiseen ravintolaan. Ruoka oli ihan taivaallisen hyvää! Ruokailun jälkeen menimme Emman luo, missä odotti jälkiruoka: viiniä ja macaronseja NAM! Emma oli ostanut rasiallisen Ladureen macaronseja ja Sprünglin luxenburgerleita ja leffaa katsellessa vertailimme sitten, että kummat maistuivat paremmalta. Luxenburgerlit voitti. Vedimme macaronsöverit, jonka jälkeen lyllersin tyytyväisenä kotiin nukkumaan. Kiitos Emma!!<3

Ja kiitos myös kaikista onnitteluista! <3

 

Sunnuntai Ticinossa

Ihana viikonloppu Ticinossa sai vielä jatkua Sunnuntaina. Herättyämme äärettömän hyviltä yöunilta, valmistimme brunssin, minkä nautimme puutarhassa. Tämän jälkeen uimme, loikoilimme altaan reunalla ja nautimme lämpimästä säästä. Rentoutumista puolestaan seurasi loma-asunnon siivous ja Asconaan tutustuminen. Ascona on pienehkö ja suloinen kunta Locarnon alueella. 
Jäätelöiden, ruoan ja kiertelyn jälkeen oli kuitenkin aika palata takaisin Zürichiin ja alkaa jännittää ensimmäisen kunnon kouluviikon alkua.

Viikonloppu oli ehdottomasti paras tähän asti, eikä lauantainen eksyminenkään haitannut mitään, se toi vaan vähän jännitystä elämään. Pakko on kyllä sanoa, että haikkaaminen on yksi parhaista urheilumuodoista ikinä! Siinä yhdistyvät tehokas kuntoilu, ihanat maisemat ja hyvä seura. Myöhemmässä on luvassa lisää kuvia vaellukseltamme. 

Ticino

Viime viikon perjantaina lähdin Emman ja hänen kavereidensa Nicon ja Claudian kanssa viikonloppureissulle Ticinoon, Sveitsin italiankieliseen osaan. Nicon vanhemmat omistavat Gordemosta loma-asunnon, joten pystyimme viettämään koko viikonlopun siellä. Olimme perillä niin myöhään, ettei busseja enää kulkenut loma-asunnolle ja jouduimme siis kävelemään n.30 minuutin matkan jyrkkää ylämäkeä ja vielä niin pimeässä, ettei nähty mihin astuttiin. Olin aivan puhki, sillä olin päivällä tehnyt aiemman kävelyreissun, kuten kerroin aikaisemmassa postauksessa. Perille päästyämme avasimme ansaitun skumppapullon ja menimme pian sen jälkeen nukkumaan. 

 

Näihin maisemiin oli mukava herätä

Seuraavana aamuna valmistauduimme haikkaamaan. Ennen lähtöä kävimme kuitenkin kaupassa ostamassa eväät sekä illan ruokatarvikkeet. Suunnitelmissa oli tehdä suhteellisen rento hiking retki, sillä itse en ole esimerkiksi haikannut moneen moneen vuoteen. Otimme siis hissin aika ylös ja kävimme katsomassa Sky Bridgen, mikä on ollut minun ”Places I’d like to visit” listallani, mutta vaikka se olikin hieno, se ei kyllä vetänyt vertoja lopuille maisemille mitä retken aikana näimme. 

Sky Bridgeltä lähdimme kävelemään kohti huippua. Huipulle käveleminen ei kestänyt muutamaa tuntia kauempaa ja pidimme siellä sitten lounastauon.

 Alastulo ei käynyt ihan yhtä helposti, sillä melkein heti kun itse hiking polku loppui, teimme väärän käännöksen ja eksyimme. Pienenä selvennyksenä: kävelimme eri reittiä ylös kuin alas. Tarkoituksena oli kävellä huipulta suoraan loma-asunnolle. Päädyimme kuitenkin kävelemään reittiä, joka puoliksi vaikutti siltä, että kävelisimme ihmisten pihojen läpi. Jatkoimme kuitenkin matkaa ja pian polku loppui kokonaan ja kävelimme vain metsässä. Kun pääsimme järven rantaan ja huomasimme, että tätä reittiä ei eteenpäin pääse, päätimme palata takaisin ylemmäs ja hypätä bussiin. Olimme aivan väsyneitä ja juotavakin oli loppunut jo aikaa sitten. Lähdimme kuitenkin tarpomaan hirvittävän jyrkkää ylämäkeä tavoitteena ehtiä bussiin. Kiirehtiminen palkittiin, sillä vaikka emme löytäneet bussipysäkkiä, ihana bussikuski otti meidät kuitenkin kyytiin. Olimme aikamoinen näky, eikä ollutkaan ihme, että lähes kaikki bussissa olleet naureskelivat meille suhteellisen avoimesti. Suunnitelman mukaan, olisimme jääneet bussista parin pysäkin jälkeen ja jatkaneet siitä kävelyä loma-asunnolle. Olimme kuitenkin niin innoissamme siitä, että saimme syödä omenat ja istua, että missasimme bussipysäkkimme. 

Siinäpä sitten matkustettiin takaisin Locarnoon ja otimme sieltä junan loma-asunnon lähellä sijaitsevalle juna-asemalle. Sille samaiselle juna-asemalle jonne saavuimme perjantaina, joten edessä olisi taas se noin puolen tunnin ylämäki. Onneksemme Nicon naapuri suostui tulla hakemaan meidät autollaan ja säästyimme kävelyltä. Yli 2000 kulutettua kaloria oli enemmän kuin tarpeeksi yhdeltä päivältä! Loma-asunnolle päästyämme kävimme uimassa ja söimme ihanan illallisen. Nico teki pasta carbonaraa ja itse tein pannacottaa jälkiruoaksi. Mukana kantamani kuohukerma oli repussa vatkautunut vaahdoksi, mutta tulos oli silti oikein hyvä – vaikka itse sanonkin. 

Vaikka suunnitelma rennosta vaellusretkestä ei oikein pitänyt, oli reissu silti mahtava. En jaksa odottaa seuraavaa retkeä!

 

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12881827/?claim=wyw8597cpad">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>