torstai 2. lokakuuta 2014

My New Home






Tämän postauksen kuvat eivät ole mitenkään hienoja, koitin parhaani, mutta parempia tästä paikasta ei saa jollei ala valehtelemaan.






Uusi kotini sijaitsee Engessä, mikä on hieno alue järven rannalla ja vain n. 10 minuutin ratikkamatkan päässä keskustasta. Alue on siis ihana, mutta haluan silti muuttaa.
Omassa huoneessani ei ole valittamista: tilava huone, oma parveke ja siisti laminaatti lattia. Mikä siis on vikana, kun huone ja alue ovat loistavat? Ensimmäinen ja suurin ongelma on vuokra, 1100chf kuukaudessa huoneesta kämpässä minkä jaan viiden miehen kanssa. Toisen ongelman aiheuttaa juuri nämä viisi miestä. Kämppäkaverini eivät siis ole nuoria opiskelijoita, vaan työssäkäyviä miehiä. En oikeastaan näe heitä kovin usein, meillä ei ole yhteistä olohuonetta vaan jaamme pelkästään keittiön ja vessat. Viidestä kämppäkaveristani olen itseasiassa nähnyt vain neljä, vaikka olen täällä jo kuukauden asunut. Heidän olemassaolonsa kuitenkin huomaa. Meillä ei ole omia astioita vaan jaamme lähes kaiken. Nämä miehet eivät kuitenkaan ilmeisesti osaa siivota jälkiään, sillä lähes kaikki astiat ovat tahmaisia. Tätä tekee vielä kummallisemmaksi se, että meillä on astianpesukone. En tosin tiedä käyttääkö sitä kukaan. Kävin tietenkin IKEAssa ostamassa omat astiat, joten se ongelma on nyt hoidettu. Meillä käy myös onneksi kerran viikossa siivooja siivoamassa yleiset tilat, tämä ei ole kuitenkaan estänyt banaanikärpäsiä valloittamasta asuntoamme. En ole oikeasti koko elämäni aikana nähnyt näin paljon banaanikärpäsiä. Laitoin huoneeseeni ansan ja parin päivän jälkeen siellä oli noin 30 banaanikärpästä, vaikka en edes pidä huoneessani ruokaa tai roskista. Joku kämppäkavereistani on myös päättänyt ottaa tavaksi kuivattaa lenkkisukkiaan hammasharjani yläpuolella, säilytän siis hammasharjaani nykyään vessan sijasta omassa huoneessani. Että tällainen hygieeninen elämäntapa minun kämppäkavereillani.





En kuitenkaan halua liikaa valittaa, sillä omassa huoneessani viihdyn erittäin hyvin. Banaanikärpäsansan virityksen jälkeen ei huoneessanikaan enää pörräile häiritseviä otuksia ja kaikki kämppäkaverini kenelle olen jutellut, ovat vaikuttaneet mukavilta ihmisiltä. Oikeastaan jos vuokra ei olisi noin korkea, pitäisin varmaan suuni kiinni tyytyväisenä. No ei auta muuta kuin toivoa, että löydän kivan huoneen jostain halvemmalla.
Viikonlopusta on onneksi tulossa iloisempia postauksia, sillä huomenna lähden päiväretkelle Luzerniin ja lauantaina on toivottavasti taas luvassa haikkausta (patikointia? vaellusta? en tiedä mikä on oikea suomenkielinen sana tälle). En jaksa odottaa!!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti