keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Spring Hiking



 
Huh taas on aika lentänyt! Kouluhommia on nyt ollut enemmän kuin tarpeeksi ja vapaa-aikani onkin kulunut opiskellessa. Hirveästi ei siis toisaalta ole ollut kirjoitettavaakaan, mutta parina viikonloppuna olen onneksi päässyt arkea karkuun haikkaamaan. En ole noin viikkoon ehtinyt edes jumpissa tai salilla käydä, mutta jalat eivät vieläkään ole täysin palautuneet haikkauksista... ehkä pitäisi parantaa vähän tuota kuntoa. :D 


Muutama viikko sitten lähdin kavereideni kanssa nauttimaan kauniista säästä Sveitsin vuorilla. Päätimme kävellä Brunnenista Flüeleniin. Tämä kävelyreitti on 15 km, nousee 1050 metrin korkeuteen, vaikka ylämäkeä itse kävelymatkalla on yhteensä vain noin 400m. Polku on jatkuvasti leveä ja tasainen, joten tämä haikki on helppo ja sen pystyy myös tekemään ihan lenkkareilla. 



Tämä kyseinen haikkausreitti ei ole lempparini. Kunnon haikkaustunnelma puuttui, leveiden polkujen takia, sekä sen, että välillä jouduimme kävelemään tien veressä pidempiäkin matkoja. Mutta se oli täydellinen kevääseen, kun lumen takia ei voi kauhean korkealle haikata. Sitä paitsi sää oli aivan mahtava, n. 24 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ei siis voinut valittaa. Myös näkymät ovat todella kauniita, sillä reitti kulkee Riviera järveä pitkin. Kun haikkauksen alkumetreillä katsoo järven toiselle puolelle, näkee paikan, missä huhun mukaan Wilhelm Tell asui ja ampui omenan poikansa pään päältä. Tätä aluetta pidetään myös Sveitsin synnyin paikkana (Rütli meadow).






Saimme käveltyä tämän matkan vajaassa neljässä tunnissa ja päivää oli vielä paljon jäljellä, joten päätimme ottaa Flüelenistä laivan järven toiselle puolelle ja tehdä siellä vielä lyhyen 6 kilometrin haikkauksen. Energiaa vielä riitti, kunnes istuin laivalla ja kaikki se energia valui pois. Toinen reitti (en valitettavasti muista nimeä) alkoi 400 metrin nousulla, 850llä portaalla. Se tuntui kuolemalta! Tuskin olisi kuitenkaan tuntunut aivan yhtä kamalalta, jollei takana olisi jo 15 km kävelyä. Kun pahin oli ohi, energiat palautuivat ja loppumatka sujuikin hymyssä suin. 






Väsymys kuitenkin yllätti jälleen kotimatkalla, enkä kotiin päästyäni jaksanut edes syödä iltapalaa vaan kylvyn jälkeen kaaduin vain tyytyväisenä sänkyyn.

Kuvat: Kristian, Daniëlle, minä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti